Huhuu

torstai 14. tammikuuta 2016

Logistiikka ja elämä - epäonnistumisia, ongelmia ja ratkaisuja

Kun Syli-keinuja suunniteltiin, esillä oli useita mallivaihtoehtoja. Eräs ehdotus oli hyvin moderni ja pelkistetty, ja se olisi toimitettu asiakkaalle osina kokoamisohjeen kera. Vastustan sitä Ikea-tyyppistä lähestymistapaa, että asiakas vie paketin kotiinsa, toivoo, että kaikki osat ovat ehjänä paketin sisällä ja käyttää sitten koko illan kootessaan lipastoa (kyllä, minäkin olen tehnyt niin). Mutta paketista olisi kyllä saanut pienen ja kuljettamisesta kätevää. Kuulin myös ensimmäisen kerran sellaisesta vaihtoehdosta, että paketin toimittaja voisi osana palvelua koota keinun sitten asiakkaan puolesta ja takuulla niin, että kaikki ruuvit olisivat menneet paikoilleen niin kuin pitääkin. Sellaisia tosiaan löytyy netistä, kuinka hyvin mahtavat toimia? Olisi hauska joskus testata.

Nykyisenkin Syli-mallin kanssa palloteltiin erilaisia vaihtoehtoja. Suurin osa keinusta olisi paketissa koottuna, mutta muutamat osat irrallisina ja asiakkaalle hyvät ohjeet ja tuubi liimaa. Siitäkin ideasta kuitenkin päätettiin luopua, jotta kaikki osat varmasti olisivat paikoillaan oikein ja kestävästi. Kyseessä olivat kuitenkin aika ratkaisevat sentit. Jos Syli-keinun toimituspaketti olisi muutaman sentin pienempi, sen kuljettaminen asiakkaille Suomessa olisi paljon sujuvampaa.

Viimevuoden lopulla aloitin kevyen markkinoinnin Ruotsissa. Syli oli esillä HANNAS-blogin pitäjän Instassa @hannashantverk ja sai heti yli 400 tykkääjää ja ihastuneita kommentteja, mikä ilo :) Hannan blogissa on muuten ihan älyttömän kauniita kuvia ja yksityiskohtia. Katsokaa vaikka hänen ruokakomeroaan (kuva on tietenkin blogista ja Hannan ottama).
walk in skafferi lantligt pantry
Minulle on aina ollut epäselvää, miten sisustusblogien pitäjien kodit ovat niin kauniita. Vaikka kuvaisin kotimme kauneimman paikan, se ei olisi yhtä kaunis kuin bloggareilla on kaikki paikat. Meillä on enemmän niitä kauheita paikkoja :) Niitä, mihin epämääräiset tavarat kasaantuvat. Niitä, mihin tärkeät paperit hukkuvat ja niitä, missä kaatuneet murot murentuvat kaikkien sukanpohjiin, koska kukaan ei jaksa hakea imuria. Sellaisillekin kuville on kyllä varmaan omat bloginsa?

Jo ennen markkinoinnin aloittamista selvitin, miten paketit meren yli kulkevat. Matkahuolto, joka normaalisti Syli-paketteja kuljettaa, ei toimita isoja paketteja Ruotsiin. Toisen kotimaisen logistiikkayrityksen kanssa pääsimme aivan loppusuoralle. Kun sopimus piti solmia ja ensimmäinen paketti kuljettaa, kävikin ilmi, että kyseinen yritys toimittaa vain yritysasiakkaille. Asia ei vaan ollut tullut puheeksi missään vaiheessa, vaikka koko ajan olin pyytänyt tarjouksia "kotiinkuljetukselle". Yritys tai yksityinen, eihän sillä kovasti ole eroa. Vain se pieni, että yrityksessä ajatellaan jonkun olevan aina paikalla arkisin 8-16, jona aikana paketti toimitetaan. Ja yritysasiakkaalle ei ilmoiteta etukäteen. Ja jos asiakas ei ole paikalla, kun kuljetusta kerran yritetään, paketti lähtee saman tien takaisin lähettäjälle. No eihän sellainen ole mahdollista tavallisten kuluttajien kanssa, harvoin kukaan meikäläinen koko päivää pystyy kotona odottelemaan, että ovikello soi, varsinkaan kun toimitusaikaa ei tiedä edes päivän tarkkuudella.

Noh, ensimmäinen tilaus Ruotsiin siis ilahduttavasti sisällä, ja jo valmiiksi neuvoteltu sopimus kaatui tähän toimitusvarmuuteen. Äkkiä soittelemaan kaikkiin netistä löytyviin kuljetusyrityksiin ja pyytämään tarjouksia. Kävi ilmi, että todella moni yritys ei edes kuljeta tämän kokoisia paketteja (ne muutamat sentit...). Ja jos kuljettaa, niissä on monia rajoituksia esim. palautusten suhteen. Ja jos niitäkään ei ole, ovat hinnat todella muhkeat. Kallein tarjous paketin kotiintoimittamiselle Suur-Tukholman alueella oli 420 € ! Tarjouksen tekijä soitti minulle seuraavana päivänä ja totesin, että kyseisellä summalla vien keinun vaikka itse ja ostan vielä tax-freestä tuliaisia :) Hän oli toki samaa mieltä :) (kuva netistä)












Nyt näyttäisi kuitenkin onneksi siltä, että kuljetusyritys on löytynyt, ja toimitukset Ruotsiin voivat oikeasti alkaa. Ensimmäinen haalean vaaleanpunainen keinu onkin Syli-tehtaalla valmiina lähetettäväksi lahden taakse.

                                              Tässä keinut vielä helmiä ja maalausta vailla.

Taas kerran kävi niin, että vaikka kaiken yrittää huomioida ja ratkaista ongelmat etukäteen, joku todella yllättävä asia tulee eteen ja kaikki "valmiiksi" tehty onkin turhaa. Tuleeko teille näitä eteen? Minulle tulee työssä ja yksityiselämässä. Joskus sitä tuntee itsensä ihan tyhmäksikin, kun taas epäonnistui jossain asiassa, jonka luuli valmistelleensa huolellisesti. Mutta kai se sitten on sitä kantapään kautta oppimista. Tuon epäonnistuneen sopimuksen jälkeen kun otin yhteyttä muihin logistiikkayrityksiin, muistin aina suunnilleen ensimmäisessä lauseessa mainita, että kyseessä on yksityisasiakkalle menevä paketti.

lauantai 21. marraskuuta 2015

Mallihymyn harjoittelua ja kuvia lehteen

Lähettelin muutama viikko sitten lehdistötiedotteita Syli-keinusta ja yrityksestäni yleensä. Tarkoituksena oli tuoda olemassaoloni edes jonkinlaiseen tietoisuuteen tai ainakin yrittää sitä. Olin aivan ikionnellinen, kun nuo tiedotteet poikivat yhteydenoton. Sen seurauksena minua haastateltiin elämästäni ja yritykseni alkuvaiheista ja tulevaisuuden suunnitelmista. Lisäksi lehtijuttuun tarvittiin kuvia. Kuvien otto yritettiin ensin ajoittaa Kalliossa pitämäni Sylien esittelytilaisuuden kanssa samaan viikonloppuun, mutta kiireisestä aikataulusta johtuen se ei onnistunut. Kuvat päätettiin ottaa Vaasassa. Ohjeeksi sain, että päälle mukavat vaatteet.

Sitten vähän myöhemmin kävi ilmi, että kuvat otettaisiinkin meillä kotona. Lähetin kuvaajalle kuvia parista huoneesta etukäteen, ja sovimme kuvauspäivästä ja ajasta. Aloin vähän hermoilla. Onko kotimme tarpeeksi kuvauksellinen, entä minä? Mitä pitäisi laittaa päälle? Tutkittuani asiaa, ei pitäisi olla mitään kuviollista. No kaikki paitani ovat tietenkin kuviollisia... Alaosaksi minulla oli jo valmiiksi sopivan tummat farkut. Lisäksi tavoitteena oli romanttisen pehmeä tunnelma.

Pitkään harkittuani päädyin Doppwomanista hankittuun yläosaan. Neuletakiksi valikoitui ihanan pehmeän vaaleanpunainen neuletakki Sun of Gabalta. Aivan uusi vaatemerkki itselleni, muuten. Niitä oli kolmea eri mallia, yhdessä vaihtoehdossa oli hakaneulakiinnitys ja yhdessä vähän hupun oloinen piippukaulus. Mutta itse päädyin siihen, jossa on edessä iso ruskea nappi. Neuletakin alle valitsin More & moren valkoisen päällepäin yksinkertaisen näköisen paidan. Mutta kun sitä katsoo vähän tarkemmin, huomaa erittäin koristeellisen takaosan, se on ohutta, läpinäkyvää kangasta, joka on pliseerattu (käytetäänkö näin vanhanaikaista sanaa enää?), jopa erilaisille kuvioille. En ole nähnyt tällaista pliseerauskuviointia koskaan ennen. Materiaalina on uskomattoman pehmeä viskoosi. Laitan tähän kuvan erikseen More & moren sivuilta, koska meillä otetuissa kuvissa tuo takaosa ei näy ollenkaan. Tässä siis kyseinen paita takaa.

 
Kuvaukseen sopivat vaatteet olivat siis reilassa. Sitten kotia piti vielä raivata. Koska emme olleet vielä kuvaajan kanssa sopineet edes huoneen tarkkuudella, missä kuvat otetaan, päätin raivata suurimmat etukäteen ja pienemmät sitten, kun tietäisin, mistä kannattaa raivata.
                                                        Tässä Syli odottaa kuvaajan tuloa.
 
Kuvaaja Mikko Lehtimäki ilmaantui varusteineen sovittuun aikaan ja alkoi tarkastella kotiamme "sillä silmällä". Kuvauspaikaksi valikoitui olohuone. Kaikki valot sammutettiin. Tuntui, että kaikkia huonekaluja siirrettiin ja sitten keinu asetettiin huoneen keskelle. Istuin keinussa ja Mikko katseli näkymiä. Onneksi ei tarvinnut vielä poseerata. Sitten keinua käänneltiin milloin myötä-, milloin vastapäivään. Minun piti kaivaa esille villasukat ja sitten mietittiin, miten jalkojen pitäisi olla. Kuvausohje, jonka Mikko oli saanut, oli käsittääkseni melko yksityiskohtainen ja vaikea keinun muotoisen esineen kuvaamiseen. Melkoisen vääntämisen jälkeen päästiin ottamaan kuvia. Ja kylläpä mallin työ saattaakin olla hankalaa! Minulla itselläni taitaa olla yksi "kuvahymy", joka lähtee aina, kun valokuvia aletaan ottaa.  Naamani näyttää kaikissa kuvissa samalta, ainakin tuntuu siltä. Oikeat mallit nostavat kulmakarvoja ja siirtävät leukaa ja "esittävät" ilmeellään surullisesti hymyilevää, iloisesti hymyilevää ja riehakkaasti hymyilevää, ainakin mitä olen television realityohjelmista katsonut. Minä vain hymyilen.
 
 
 
Kuvia otettiin eri suuntiin ja vähän eri kulmista. Lopulta avuksi otettiin kaapista hakemani vauvalakana. Yllä oleva kuva ei ole Mikon ottama, niitä en ehtinyt edes vilkaista! Tulosta pääsemme ihailemaan 12.12. Kerron sitten kyllä, missä.
 
 




document.write(' ');
!-- ABILICOM -->

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Sylit Helsingin sykkeessä

Osa onkin ehkä kiinnittänyt huomiota siihen, että esittelin Syli-keinutuoleja pitkästä aikaa Helsingissä. Tilana oli Kemikaalicocktail-blogin pitäjän Noora Shinglerin työhuoneen aulatila Fleminginkadulla. Hyvä tila. Sopivan kokoinen, valoisa, isot ikkunat ja helposti saavutettavissa. Valmisteluihin kuului leipomista ja muiden tarjoiluiden hankkimista, kodikkaan rekvisiitan miettimistä ja aikataulujen yhteen sovittamista. Lähetin myös ilmoituksia esittelystä Facebookissa ja Instagramissa sekä valikoiduille ihmisille, joiden ajattelin olevan kiinnostuneita työnsä puolesta tai muuten. Uudet heleät Seesteliving-mainosflyeritkin valmistuivat juuri parahiksi.


Näissä kuvissa musta Syli-keinutuoli sisällä pe iltana ja turkoosi Syli kadulla la aamupäivällä.

Tarjoiluakin oli:
 
 
Esittelyssä Syliin kävi tutustumassa joukko ihmisiä, jotka antoivat innostavaa palautetta ja tarjosivat kontakteja eteenpäin, kivaa. Keksit, juotavat ja sohvalla istuminenkin kelpasivat. Kiitos kaikille kävijöille. Alla tunnelmakuvia lauantailta.
 
 
 
 
 
 
Tutustujien joukossa oli paljon naisten ystäväporukoita, jotka olivat kokoontuneet ympäri Suomen viettämään mukavaa lauantaita Helsinkiin :)
 
Esittelyn jälkeen oli kova kiire kotiin perheen luokse, vaikka haikeana katselinkin kauppoja ja kauppakeskuksia ohi ajaessani. Asuin aikanaan vuosia Kalliossa, ja senkin vuoksi oli haikeaa katsella huolettomia ja kiireettömiä ohikulkijoita. Nykyään huolettomalle ja kiireettömälle ajalle pitää erikseen varata aikaa kalenterista! Kotimatka meni kohtalaisesti pimeän, tihkun ja huonon hämäränäön yhdistelmästä huolimatta.
 
Lähettämieni ilmoitusten johdosta sain ERRRITTÄIN tervetulleen pyynnön/ehdotuksen, josta kuulette takuulla lisää tuonnempana.


sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Laitoskäyttäjiä vastasyntyneiden teholla Seinäjoella

Kuten jotkut ovat ehkä Facebookista ja edellisestä blogikirjoituksesta lukeneet, Seestelivingin tuotteita on ollut kokeilukäytössä Seinäjoen keskussairaalan vastasyntyneiden teho-osastolla. Kokeilussa oli kaksi Syli-keinutuolia sekä imetystyynyt. Yleisimmät syyt teho-osastohoitoon ovat tuoreen vauvan hengitysvaikeudet, tulehdukset ja ennenaikaisesta syntymästä johtuva pienuus ja erityistarkkailun tarve. Olen itsekin päätynyt syntymäni jälkeen "keskolaan", kuten niitä osastoja silloin vielä kutsuttiin. Synnyin melkein kuukauden etuajassa ja painoni jäi jonkin tietyn rajan alle.
Osastolla keinua käyttivät äidit ja isät mm. kenguruhoidossa, eli pieni vauva laitetaan paidan alle, rinnan päälle, paljasta ihoa vasten. Kenguruhoitoa jatketaan joidenkin suositusten mukaan ympärivuorokautisesti (!) ja toisten mukaan hyötyjä saavutetaan jo 20-30 minuutin aikana. Joka tapauksessa hoitomuodosta on lukuisia myönteisiä tuloksia. Vaatii pitkää pinnaa ja hyvää asentoa pitää lasta paidan alla tunteja joka päivä. Vaan mitäpä ei tekisi oman pienensä eteen.


Keinutuoleista tuli positiivista ja negatiivista palautetta, kuten odottaa saattaa, sekä kehitysehdotuksia :) Aloitetaan kerrankin negatiivisesta.
- Keinuun toivottiin niskatyynyä (sitä on nyt jo toivottu useaan otteeseen. Kunhan keinun ja imetystyynyjen myynti saadaan kunnolla vauhtiin, alan suunnittelemaan niskatyynyjä)
- Keinu tuntui kovalta pitkään istuttaessa (kokeilijoilla ei ollut käytössä lampaantaljaa, se kun ei laitosoloihin sovi puhdistettavuuden rajoitusten takia). Syli-keinuun on siis tästä lähtien saatavilla laitosoloihin sopiva (= toistuvasti pestävä) istuinpehmuste istuinosaan sekä haluttaessa se ulottuu myös selkänojaan. Tälläinen pehmuste valitettavasti peittää selkänojan kauniit helmet. Pehmusteissa käytetään samoja kankaita kuin imetystyynyissä.
- Kun lapsi oli vanhemman sylissä, pelotti, meneekö keinu ympäri. Tästä palautteesta olin pettynyt, koska keinu on minun halustani suunniteltu sellaiseksi, että tätä tunnetta ei pitäisi tulla. Useissa perinteisissä keinuissahan näin on, koska keinutuolien anturat ovat niin pyöreät ja keinut kaatuvat pitkälle taakse ennen kuin liike tasaantuu. Ehkä vauva korkealla rinnalla aiheuttaa painopisteen siirtymisen niin ylös, että tunne "ylikaatumisesta" kuitenkin tulee Syli-keinussakin, kun siihen istuu. Tiedoksi kuitenkin, että keinu keinahtaa taakse hyvin hitaasti ja pysähtyy varmasti melko maltilliseen asentoon perinteisiin keinuihin nähden. Keinulla EI siis voi kaatua, jos siinä istuu :) Seisoessa tai muussa "väärässä" asennossa kaatuminen on tietysti mahdollista. Keinun liikkeisiin ja kallistumiseen tottuu varmasti, kun sitä käyttää muutaman päivän.

Positiivinen palaute ilahdutti:
- Istuinosa oli hyvä ja mukavan leveä (Syliä käyttivät myös tuoreet kaksosten vanhemmat, ja molemmat vauvat mahtuivat hyvin Sylin leveiden käsinojien sisään)
- Vauvojen vanhemmat olivat pitäneet keinuista ja kehuneet kovasti
- Keinut olivat kauniit ja pirteän väriset
- Keinujen ominaisuudet olivat laitoshuollon näkökulmasta hyvät. Tämä tarkoitti siis puhdistettavuutta vaativissa hygieniaolosuhteissa. Minulla oli hieman epäilyksiä siitä, miten laitoshuolto suhteutuu helmiin ja niiden puhdistettavuuteen, mutta siitäkin tuli nyt vapauttava tuomio.

Nyt keinut ovat taas olohuoneessamme... Syysloman aikaan kaksi keinua matkustaa Tampereelle Rullaan lasten ja nuorten kirjallisuuden viikon lukunurkkaukseen. Käykäähän kokeilemassa :)

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Yrityksen hiljaista aikaa

Yrityksen osalta on ollut hieman hiljaiseloa. Suurelta osin tämä johtuu siitä, että aloitin taas päivätyöni, eikä sen lisäksi paukkuja oikein liikene yritykselle. Paitsi öisin, kun murehdin tekemättömiä juttuja tai suunnittelen uusia asioita. Pitäisi olla joku sanelukone tai paperia ja kynä, ajatukset kun tuppaavat unohtumaan aamuun mennessä tai viimeistään lasten kanssa aamuhässäkässä. Tarkoituksena on ainakin järjestää cocktail-tyyppinen esittelytilaisuus syksyn aikana muutamalla paikkakunnalla :)

Toinen syy hiljaiseloon on se, että kaksi esittelykeinua on parhaillaan, hieman yllättäen, Seinäjoen keskussairaalassa vastasyntyneiden teho-osastolla. Kiitoksia ystävälliselle sairaanhoitajalle pikavinkistä! Osastolla on enemmän tilaa keinuille huoneissakin kuin synnyttäneiden ahtailla osastoilla. Siellä aikaansa viettävien perheiden palaute on ollut hyvää. Henkilökuntakin tykkää, kun keinut lisäävät osaston kauneutta ja ovat toiminnalliset ja mukava.
 

Keinuissa näkyvät nyt myös imetystyynyt valmistettuina niillä kuoseilla, jotka facebookin äänestyksessä olivat suosituimmat. Tyynynpäällisen toinen puoli on neutraalia, yksiväristä ja paksua puuvillaa ja toinen puoli kuviollista. Imetystyynyt eivät sinällään sovellu laitoskäyttöön, koska itse tyynyä ei voi pestä, vaikka päällisen voikin. Osastolla kuitenkin ratkaisiin asia laittamalla sisätyynyt muovikääreisiin. Kunhan haen keinut esittelystä parin viikon päästä, voin taas järjestää esittelytilaisuuksia.


Tässä vielä lähikuvia tyynyistä logomerkkeineen:


Kauniin hempeät värit, mielestäni, ja sopivat hyvin tämänhetkisiin päälliskankaisiin. Logon pallot eivät toistu noin pienessä ompeleessa kovin hyvin, mutta tarkasti katsoen ne erottuvat kyllä. Ja logon vieressä ovat tietysti huolto-ohjeet. Imetystyynyistä voit lukea enemmän vanhemmasta kirjoituksesta täältä. Ja tarkempia tietoja imetystyynyistä on täällä.

Tässä myös viimein kuvassa kokonaan käyttövalmis lampaantaljapehmuste:

Taljan ihana kiharaisuus näkyy hyvin. Nämä lyhytkarvaisiksi käsitellyt pehmusteet ovat vesipestäviä. Ne kiinnitetään nahkanaruilla selkänojan reunimmaisiin pinnoihin. Nahkanaru ei valitettavasti ole kotimaista, mutta selvittelen mahdollisuutta saada poronnahasta tehtyä narua harmaaksi värjättynä.

Ja vaikka blogikirjoitukset ovat harvenneet, tulen kuitenkin tekemään niitä jatkossakin. Hyvää syksyn alkua :)

maanantai 10. elokuuta 2015

Käytännön työtä ja postia verottajalta

Lähes kaikki tavallisten ihmisten ja yritysten laskut sisältävät arvonlisäveroa. Tuolla(kin) rahalla valtio sitten rahoittaa palveluja, rakentamista ja hyvinvointia. Arvonlisäveron kertymä lienee n. miljardi euroa kuussa, kävin kurkkaamassa verottajan sivuilta. Yrittäjälle arvonlisävero on mielestäni monimutkainen juttu. Yrittäjä maksaa alvia kaikissa omissa laskuissaan ostamistaan tuotteista ja palveluista, kuten tavallinen kuluttaja. Lisäksi yrittäjä tilittää verottajalle sen alvin, jonka kuluttaja maksaa yritykselle ostaessaan yrityksen palveluja tai tuotteita. Ja sitten kirjanpidon ja erilaisten ilmoitusten kautta lasketaan, miten paljon alvia yrittäjälle tulisi maksettavaksi omista myynneistä ja niistä vähennetään yrityksen omissa laskuissaan maksama alv. Jos vähennyksen jälkeen jotain jää (niinkuin kannattavasti toimivalla yrityksellä pitäisi jäädä) se osuus maksetaan lopulta verottajalle. Tai näin olen sen ainakin käsittänyt. Yrityksen tulee ilmoittautua alv-velvolliseksi, kun yrityksen liikevaihto ylittää 8500e.

Seestelivingin liikevaihto ei vielä huitele pilvissä, mutta arvonlisäverollisia kuluja on ollut jo vaikka muille jakaa. Luulin, että laskuissa maksamani alv:t kirjataan johonkin "pankkiin" jossa ne sitten odottavat jonkin aikaa, että asiakkailta saamieni maksujen kautta tuleva alv nousee tarpeeksi korkeaksi. Ja nyt seuraa iloinen yllätys: Näin ei olekaan, vaan verottaja näköjään tilittää omissa laskuissani maksamiani arvonlisäveroja minulle kuukausittain! Omaa rahaanihan se on, mutta tulee vähän samanlainen tunne, kuin veronpalautuksista! :)

Ainoa vähän ongelmallinen puoli on se, että en ole huomannut ajoissa ilmoittaa verottajalle yritykseni pankkitiliä. Niinpä saan sieltä aina maksuosoituksen, ja vielä pankkiin, jota en varsinaisesti käytä. Sitten joudun konttoriin parin tulosteen kanssa, todistelen, että kyllä minulla tosiaankin on ainoana nimenkirjoitusoikeus, enkä tarvitse osakeyhtiöni hallituksen varajäsenen nimikirjoitusta paperiin jne. Ja lopuksi saan rahat käteisenä. Koin tuon vaikeuden kerran, kun sain tilityksen turhaan maksamistani ennakkoveroista. Ja vasta toisen tilitysilmoituksen saatuani tajusin ilmoittaa verottajalle Seestelivingin tilinumeron... Mutta yksi keikka pankkiin olisi vielä tehtävä.

Muutakin opittavaa on ollut. Nettikauppani kautta on alkanut tulla Syli-tilauksia, mistä olen hirmuisen ilahtunut, onnellinen ja vähän kai yllättynytkin :D Nyt vain pitäisi opetella ihan oikeasti käyttämään kaikkia integraatioita ja automaattista viestintää. Onneksi verkkokauppa-alustani tuottaja on tulossa pitämään koulutustilaisuutta ihan Vaasaan asti, saan siellä kysyä tukun ulkoasua ja toimintaa koskevia kysymyksiä. Kiireellisempää apuakin tarvitsen, mutta sitä saa onneksi puhelimessa.

Syli-keinuja olisi tarkoitus tuoda syksyn aikana esille Etelä-Suomeen, mm. Tampereelle, Turkuun ja Helsingin alueelle. Ilmiantakaa hyviä esittely/koekäyttöpaikkoja. Ainakin Rullaa Tampereella on ehdotettu.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Ekologinen imetystyyny helpottaa

Paljon puhutaan imetystyynyistä, vaikka tyyny on tietenkin passeli myös pulloruokinnassa. Pulloruokintaan voivat osallistua isä, äiti ja muut vauvaa läheisesti hoitavat. Vauvoja ruokitaan kaikkialla. kodeissa, sairaaloissa, ravintoloissa, busseissa, leikkipuistoissa... Missä vain vauvat elämäänsä oleilevat. Varhaisissa ikäkausissa imetys (joka tässä siis tarkoittaa mitä tahansa maitoruokintaa) vie päivästä pitkiä pätkiä, vauvan imusta tietysti riippuen. Varsinkin iltaisin monet vauvat ovat varsinaisia roikkujia, kunnes lopulta nukahtavat ja päästävät ruokkijan jonkinlaiseen lepoon. Tällä hetkellä vauvojen täysmaitoruokintaa suositellaan puolen vuoden ikään saakka ja senkin jälkeen vauvoille suositellaan annettavaksi maitoa yhdellä tai usealla aterialla aina vuoden ikään saakka. Melkoinen rupeama siis. Ja moni ruokkii vauvaansa maidolla huomattavasti tätä pitempäänkin.

Mietin, mitä muita tuotteita kuin lapsiperheisiin sopivia keinutuoleja yritykseni voisi innovoida ja tuoda markkinoille. Päädyin imetystyynyyn, joka sekin on isossa osassa ergonomista imetystä. Seestelivingin imetystyynyllä on perinteinen vatsan ympäri asetettava, napakka malli. Uutta on se, että kaikki materiaalit ovat peräisin luonnosta, ja niin pitkälle kotimaisia kuin mahdollista. Tyynyn täytteenä on pestyä suomalaista lampaanvillaa, joka on lämmin ja perinteinen materiaali. Tyynyn päällikangas on valkaisematonta hamppukangasta, joka on puuvillaa ekologisempi materiaali, koska hampun viljely ei kuormita luontoa yhtä paljon kuin puuvillan viljely. Tyynyn vaihdettavan ja pestävän päällisen kankaana on kuitenkin laadukas puuvilla, koska hamppukankaiden kuosivalikoima on vielä suppea. Imetystyynyn toinen juju on se, että tyyny on toisesta päästä paksumpi kuin toisesta päästä. Näin vauvan jokainen ruokkija löytää tyynystä itselleen ja omille hartioilleen sopivan korkeuden. Vauva lepää tyynyllä rauhallisena ja ruokkijakin voi hetkeksi keskittyä omiin ajatuksiinsa. Tyyny mukautuu lähes kaikenkokoisille ruokkijoille ja painaa alle kilon.
Kuvia ja lisätietoja tyynyistä voi lukea nettikaupastamme.

Pienenä jippona on mahdollisuus kirjailuttaa tyynyyn oman tuhisijan nimi :) Ja mikäli on tarpeen, voit lähettää tyynyn meille ja lisäämme nimiä :D

Imetystyynyn kehittelyssä oli monia vaiheita. Koekappaleita tehtiin useita ja ekologisen täytteen löytämisessä ja testauksessa oli myös paljon haasteita. Koekappaleita testasivat ensin ystäväni ja lopulta Facebookissa ilmoittautuneet tuntemattomat vapaaehtoiset. Testiaika on ollut useampi viikko, jotta perheet ovat tulleet sinuiksi tyynyn kanssa ja pystyneet tarkkailemaan ominaisuuksia pitempään. Palaute on ollut hyvää :) Kun lopullinen malli ja täyte löytyi, koekäyttäjät ovat iloinneet tyynyn "säädeltävyydestä", napakkuudesta, kotimaisuudesta ja materiaalivalinnoista. Paras palaute tuli ihanalta, alle 2-vuotiaalta testaajalta. Hän halusi joka imetyksellä käyttää tyynyä ja haki sen itse paikalle, kun imetyksen aika tuli. Tästä päättelen, että myös tärkein loppukäyttäjä eli lapsi on imetystyynyyn tyytyväinen :)

Imetystyynyä voi tietenkin käyttää myös muuhun kuin imetykseen. Omassa perheessämme se oli hyödyksi vatsallaan oloa harjoiteltaessa ja nyt lapseni lukevat siinä mielellään kirjaa. Seestelivingin imetystyynystä on mahdollista myös, lapsen kasvettua, tehdä taaperolle oma villatäytteinen tyyny nukkumista varten.

Imetystyynyn kuoseista järjestettiin kysely Facebook-sivuillamme, ja osallistujien kesken järjestettiin arvonta (arvonnan ajankohta venähti oletetusta, koska halusin vielä parantaa täytteen laatua). Arvonnassa Onnettaren suosiossa oli Paula Kekkonen!